Lapsen osallisuus, tuki ja palvelut

Vammainen ja erityistä tukea tarvitseva lapsi tarvitsee samoja asioita kuin muutkin lapset: ystäviä, harrastuksia, mahdollisuutta oppia, kehittyä ja pitää hauskaa - olla siellä missä muutkin. 

Lapsiystävällinen ympäristö

Lapsen kuuleminen omassa asiassaan

Yhteistyö lapsen osallisuuden ja toimijuuden tueksi

Toiminnallisen osallistumisen tuki

Harrastamisen tuki

Lähteet ja lisätietoa

Anna palautetta ja kommentoi sivua

Lapsiystävällinen ympäristö kaikille lapsille

On tärkeää, että erilaisten lasten ja perheiden tarpeet otetaan huomioon jo silloin, kun kaikille lapsille ja perheille tarkoitettuja palveluja ja tiloja vasta suunnitellaan.

Ympäristön kehittämisessä lapsilähtöisemmäksi tarvitaan mukaan myös paljon tukea tarvitsevia lapsia.

Lasten ja nuoren näkemysten selvittäminen ja niiden huomioon ottaminen – lasten osallistuminen – on myös osa erilaisten päätösten ja toimenpiteiden yhteydessä tehtävää lapsivaikutusten arviointia. Yleinen lapsinäkökulma ei useinkaan riitä, vaan asioita tulee tarkastella lisäksi eri lapsiryhmien, kuten vammaisten lasten näkökulmasta. (Iivonen ja Pollari 2021). 

Lue lisää ympäristöjen kehittämisestä yhdessä lasten kanssa (linkki)

Lapsen kuuleminen omassa asiassaan

Lapsella on oikeus sanoa mielipiteensä asioista, jotka vaikuttavat hänen elämäänsä.  Aikuisten täytyy ottaa huomioon lapsen mielipide, kun he päättävät lapsen asioista.  (Lapsen oikeuksien sopimus, 12 §) 

Lasta tulee kuulla, kun hänen omia palveluitaan suunnitellaan. Jokainen lapsi on oma, ihana persoonansa. Siksi ei ole yhtä oikeaa tapaa kuulla lasta, vaan kuulemisen voi toteuttaa juuri niin monella tapaa kuin on lapsia. 

Lue lisää lapsen kuulemisesta palveluita suunniteltaessa (linkki)

Lapsen tulee saada itse kertoa, mikä on hänelle tärkeää ja mitä hänen hyvään elämäänsä kuuluu hänelle soveltuvalla tavalla.

Lue lisää hyvästä elämästä ja hyvän elämän pohtimisen työkaluista (linkki)

Yhteistyö lapsen kasvun, osallisuuden ja toimijuuden tueksi

Aikuisilla on vastuu mahdollistaa lapsen osallisuus, aktiivinen osallistuminen ja toimijuus hänen omassa elämässään ja eri toiminta- ja kehitysympäristöissä (Pollari ja Hoikkala 2016). Osallisuus on toiminnassa mukanaoloa, sen kokemista merkitykselliseksi, valinnan vapautta ja vallan tunnetta (Kivistö 2014). Osallistuminen on välttämätön edellytys osallisuuden kokemiselle. 

Kaikessa toiminnassa tulee ottaa huomioon lapsen etu.  

Lue lapsen oikeuksista ja mitä lapsen lapsen etu tarkoittaa (linkki)

Lapsen ja perheen näkökulmasta on tärkeää saada tukea ja palveluita tarpeeseen vastaten niin, että palvelut ja tukimuodot nivoutuvat luontevasti lapsen arkiympäristöön. Lapsen ensisijainen kehitysympäristö on perhe ja perheellä on kasvatusvastuu lapsesta. Lapsen kasvaessa hänen kehitysympäristönsä laajenee perheen ulkopuolelle varhaiskasvatukseen, harrastuksiin, kouluun ja kavereihin. Sosiaalityö ja terveydenhoito tukevat kehitysympäristöjä. Osa lapsista tarvitsee tuekseen kuntoutusta. (Sipari ja Koivikko 2021.)

Jotta lapsen kasvun, kehittymisen ja oppimisen tuki, osallisuus ja kuntoutuminen muodostavat mielekkään kokonaisuuden, tarvitaan perheen ja ammattilaisten moniammatillista yhteistyötä. 

Lue lisää yhteistoiminnasta ja palvelujen koordinoinnista (linkki)

• Palvelusuunnitelma kokoaa kaikki palvelut (linkki)
• Varhaiskasvatus ja koulu (linkki)
• Kuntoutuksen suunnitelma (linkki)
• Hoidon suunnitteleminen (linkki)

Yhteinen, moniammatillisesti ja lapsen ja perheen kanssa laadittu asiakassuunnitelma / palvelusuunnitelma on monesta syystä törkeä. Se on myös tärkeä yhteistyön väline. 

Toiminnallisen osallistumisen tuki

Lapsen oikeuksien sopimus ja vammaissopimus turvaavat lapsen oikeudet leikkiin, virkistystoimintaan ja vapaa-ajan 
osallistumiseen. (Lapsen oikeuksien sopimus, 31 §; Vammaissopimus 30 §) 

Lapsi tarvitsee osallistumisen kokemuksia kasvunsa ja kehittymisensä tueksi ja ollakseen osallinen. Vasta kun lapsi on saanut kokemuksen ja muodostanut mielipiteen jostain 
asiasta, hän pystyy aidosti tekemään sitä koskevia valintoja ja päätöksiä. Osallistumisen mahdollisuuksia kannattaa tarjota uudelleen, vaikka ensimmäinen kerta ei vaikuttaisi mielekkäältä. Joskus kyse voi olla vain huonosta päivästä tai rypyssä olevasta vaatteesta. (Honkala jne 2021)

Vaikeasti vammaisen lapsen kohdalla mahdollisuus päästä mukaan toimintaan, kuten leikkiin, ulkoiluun tai harrastuksiin, ei toteudu itsestään. Mitä enemmän lapsi tarvitsee toisen henkilön antamaa tukea ja hoivaa, sitä enemmän hänen mahdollisuutensa osallistumiseen on riippuvainen yhteiskunnan palveluista. Osallistumista mahdollistavat palvelut, kuten toiminnalliset apuvälineet ja henkilökohtainen apu, ovat keskeisessä asemassa vaikeasti vammaisen lapsen osallistumisen ja toimijuuden toteutumisessa. (Honkala jne. 2021) Jos palvelut keskittyvät ainoastaan perustarpeista huolehtimiseen, osallisuus vaarantuu ja elämä kaventuu (Mietola 2019; Valjakka jne. 2019). 

Vaikeasti vammaisen lapsen toiminnan ja osallistumisen haasteet ovat monimuotoisia. Toiminnan ja osallistumisen mahdollisuudet voivat vaihdella sen mukaan, nähdäänkö haasteen olevan lapsessa, ympäristössä vai vuorovaikutuksessa. Jotta vaikeavammaisen lapsen toiminnallinen osallistuminen 
voi toteutua, tulee kaikkiin eri tekijöihin kiinnittää huomiota. Lapsen tulee saada tarvitsemansa yksilöllinen tuki, ja lisäksi toimintaympäristöä on muokattava niin, että se tukee kaikkien lasten osallistumista. (Form ja Koppinen julkaisussa Honkala jne. 2021)

Lapsen toiminnalliseen osallistumiseen ja sen mahdollistamiseen tulee kiinnittää huomiota kaikissa lapsen toimintaympäristöissä. Mitä apua ja tukea lapsi tarvitsee, jotta

• lapsi pääsee osallistumaan omassa kodissaan leikkimään, ulkoilemaan, mukaan perheen yhteiseen tekemiseen?
• lapsi pääsee mukaan lähiympäristön toimintaan ja tapahtumiin?
• lapsi pääsee osallistumaan itselleen mieleiseen harrastukseen?
• lapsi pääsee mukaan päiväkodin leikkiin ja yhteiseen tekemiseen?
• lapsi pääsee koulussa mukaan yhteiseen tekemiseen esimerkiksi liikuntatunneilla, välitunneilla, retkillä, leirikoulussa?

Harrastus jokaiselle lapselle ja nuorelle 

Opetus- ja kulttuuriministeriön laatiman Harrastamisen strategian (2019-2023) myötä halutaan taata jokaiselle lapselle ja nuorelle mahdollisuus vähintään yhteen mieluisaan harrastukseen (OKM 2019). Tämän niin kutsutun harrastustakuun tarkoituksena on edistää lasten ja nuorten hyvinvointia, ehkäistä ja vähentää syrjäytymistä sekä edistää yhdenvertaisuutta. 

Lasten ja nuorten harrastamisen edistäminen edellyttää, että harrastamista estävät tekijät tunnistetaan. Toimintarajoitteiset lapset ja nuoret kohtaavat harrastamisessa osaksi samoja esteitä kuin muut lapset ja nuoret, mutta heidän harrastamiseensa liittyy myös omia erityiskysymyksiä. Harrastamisen esteitä ovat mm. harrastusmahdollisuuksien tarjonnan puute, tiedon puute harrastusmahdollisuuksista, harrastusryhmien vetäjällä ei ole osaamista toimia erityistä tukea tarvitsevan lapsen kanssa, tilojen esteellisyys, apuvälineen puute, osallistumista mahdollistavan tuen ja palvelujen puute (esim. avustaja-, tulkkaus- tai kuljetuspalvelut), hinta (OKM 2019; Valjakka jne. 2019).

Harrastamisen strategia toteaa, että harrastamisen edistäminen edellyttää vahvaa poikkihallinnollista yhteistyötä valtionhallinnon, kuntien, kolmannen sektorin, oppilaitosten ja yritysten kanssa. Julkishallinnon toimenpiteitä tulee lisätä kohderyhmille, joiden edellytykset harrastamiseen ovat heikoimmat. Näiden väestöryhmien harrastamisen edistämiseksi tarvitaan erityisesti moniammatillisia tukitoimia ja palveluketjuja sekä tiedon ja ymmärryksen lisäämistä. (OKM 2019)

Toimintarajoitteisten lasten ja nuorten harrastamisen mahdollistaminen on monen toimijan yhteispeliä. Harrastusryhmiä voivat olla järjestämässä vaikkapa järjestöt, koulu, kunta. Kuntoutuksen asiantuntija voi olla mukana mahdollistamassa erilaisia harrastuskokeiluja ja -polkuja lapsen lähtökohdista (Kela 2020, 2021). Kuntoutuksen asiantuntijoilla voi olla tärkeä rooli osallistumiseen myös tarvittavien kommunikaatio-, apu- ja toimintavälineiden hankkimiseksi ja saattamisessa käyttöön. Sosiaalipalveluja saatetaan tarvita osallistumisen mahdollistamiseksi, esimerkiksi henkilökohtaista apua tai kuljetuspalvelua.

Toimintarajoitteisten lasten harrastamisen mahdollistamisessa huomioitavaa:

• Harrastusmahdollisuuksien luominen
  • Toimintarajoitteisten lasten ja nuorten omaa kokemusta ja ääntä tulee kuulla harrastustoimintaa järjestettäessä.
  • Huomioidaan kaikki lapset, myös heidät, jotka tarvitsevat paljon apua ja tukea.
  • Mahdollistetaan sekä yleiset, muiden ikätovereiden kanssa tapahtuvat harrastamisen muodot että vertaisuuteen pohjautuvat erityisryhmän harrastukset.
  • Huomioidaan toiminnan esteettömyys ja saavutettavuus.
  • Huolehditaan ohjaajien osaamisesta toimintarajoitteisten lasten ja nuorten kanssa toimimiseen.
• Osallistumisen mahdollistava yksilöllinen tuki ja palvelut
  • Harrastajalle järjestetään osallistumisen mahdollistava, tarpeenmukainen yksilöllinen tuki ja palvelut, esimerkiksi avustaja-, tulkkaus- tai kuljetuspalvelut.
  • Harrastajalla tulee olla käytössään tarvitsemansa apu-, kommunikaatio- ja toimintavälineet.
  • Tuki harrastuskokeiluihin.
• Viestintä on saavutettavaa, tietoa tarvitaan
  • harrastamisen mahdollisuuksista
  • harrastamisen mahdollistavasta tuesta ja palveluista
  • harrastamisen kokeilumahdollisuuksista.
• Lapsen ja nuoren tulee itse saada valita oma harrastuksensa
  • Lasta kuullaan ja hänen mielipiteitään selvitetään hänelle sopivalla tavalla ja siihen varataan tarvittava aika ja resurssit.
  • Osallisuus pitää sisällään kokemuksen siitä, että voi vaikuttaa itseään koskeviin asioihin (Pollari ja Hoikkala 2016). Lasta tuetaan osallistumaan itseään kiinnostaviin harrastuksiin pitäen mielessä sen, että lapsen tulee itse voida valita harrastuksensa oman mielenkiintonsa mukaan, ei sen perusteella, mikä aikuisten mielestä olisi hänen kehitykselleen hyödyllisintä.
  • Lapselle tulee tarjota mahdollisuus saada kokemuksia erilaisista harrastuksista, sillä lapsi ei voi tehdä valintoja ja ilmaista mielipidettään, jos hänellä ei ole kokemusta asioista. Vasta kun lapsi on saanut kokemuksen ja muodostanut mielipiteen jostain asiasta, hän pystyy aidosti tekemään sitä koskevia valintoja ja päätöksiä. Osallistumisen mahdollisuuksia kannattaa tarjota uudelleen, vaikka ensimmäinen kerta ei vaikuttaisi mielekkäältä. (Honkala ym. 2021)

”Hänellä ei ole yhtään kaveria, ei harrastusta, koska tähänastiset harrastukset eivät ole ymmärtäneet erityisyyttä/ei ole erityislapsille suunnattuja harrastuksia.” 

- erityislapsiperheen vanhempi -

Lähteitä ja lisätietoa

Minua kuullaan -hankkeen yhteiskehittämisen työpajat ja kyselyt 2018-2020

Ahola S. ja Pollari K. Lapsella on oikeus osallisuuteen – vammaisuudesta riippumatta. Terveyden 
ja hyvinvoinnin laitos THL. Päätösten tueksi -sarja 1/2018. Verkkojulkaisu (linkki)

Form, K. & Koppinen, M.-L. 2012. Menossa mukana. Tukea tarvitsevan lapsen ja nuoren toiminnallinen 
osallistuminen. Opetus 2000. Julkaisussa Honkala S, Tero S, Weckroth M. ”Kun lapsi oli pieni, isä kuljetti häntä rinkassa.” Vaikeasti vammaisten lasten osallisuus ja 
osallistuminen. Teoksessa Pekkarinen E, Schalin A (toim). Vammaisuus ja lapsen oikeudet. Lapsen elämää vamman kanssa. Lapsiasiavaltuutetun toimiston julkaisuja 2021:4 Verkkojulkaisu (linkki)

Kelan terapian palvelukuvaus. Vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen terapiat 1.1.2019 alkaen, päivitetty 18.11.2020. Verkkojulkaisu (linkki) (Luettu 14.10.2021)

KELA 2021: Vaativa lääkinnällinen kuntoutus etuusohje 04.10.2021 Verkkojulkaisu (linkki) (Luettu 14.10.2021)

Mietola, R. 2019. Myös vaikeimmin vammaiset mukana? Palveluiden rajat, mahdollisuudet ja hyvä elämä. 
Puheenvuoro Mukana-verkoston tapaamisessa 16.1.2019.

Pollari K ja Hoikkala S. Osallisuuden elementit – ammattilaisten taito luo pohjaa lapsen osallistumiselle. Teoksessa K. Pollari, K. & V. Toivonen (toim.) Vammaisten lasten näkemysten selvittäminen. Opas sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisille. Lastensuojelun keskusliitto 2016 Verkkojulkaisu (linkki)

Honkala S, Tero S, Weckroth M. ”Kun lapsi oli pieni, isä kuljetti häntä rinkassa.” Vaikeasti vammaisten lasten osallisuus ja 
osallistuminen. Teoksessa Pekkarinen E, Schalin A (toim). Vammaisuus ja lapsen oikeudet. Lapsen elämää vamman kanssa. Lapsiasiavaltuutetun toimiston julkaisuja 2021:4 Verkkojulkaisu (linkki)

STM 2022: Valtakunnalliset lääkinnälliseen kuntoutukseen ohjaamisen perusteet 2022. Opas terveyden- ja sosiaalihuollon ammattilaisille ja kuntoutuksen parissa työskenteleville. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2022:1. Verkkojulkaisu (linkki aukeaa uuteen ikkunaan)

Teräväinen, S. & Tuisku-Lehto, S. 2020. “Hei sinä siellä, tule leikkimään!” Raportti Minua kuullaan -hankkeen 
Vammaisfoorumin koulukyselyn toteutuksesta 2020 ja Kohdataan, kuunnellaan ja kehitetään - osallistavan 
havainnointijakson mallin kehittämisestä. Verkkojulkaisu (linkki)  

Valjakka, S., Engblom, J., Krokfors, Y., Kuoppala, M., Latva-Nikkola, A., Meriläinen, J., Mustonen, S., Nyman, 
S., Salisma, T., Selin-Grönlund, P., Vataja, P. ja Voltti, K. ”Äiti on mun avustaja.” Vammaisfoorumin 
ja Ihmisoikeuskeskuksen kyselyn tuloksia. Vammaiset lapset ja nuoret. 2019 Verkkojulkaisu (linkki)

Anna palautetta

Kerro mielipiteesi sivusta "Lapsen tuki ja palvelut". Onko sivulla mielestäsi korjattavaa tai puuttuuko jotain tärkeää? Kiitos kommentistasi jo etukäteen! Jos haluat vastauksen, kirjoita alle sähköpostiosoitteesi.