Perustietoa ihmisoikeuksista
Ihmisoikeudet
Perusoikeudet
Ihmisoikeuksien tunnistaminen
Ihmisoikeuskasvatus- ja koulutus
Ihmisoikeusnäkökulma ja ihmisoikeuksien valtavirtaistaminen
Ihmisoikeuskulttuuri
Hyvät ihmisoikeuskäytännöt
Ihmisoikeuksien oikeusperustaisuus
Ihmisoikeuspolitiikka
Ihmisoikeusindikaattori
Ihmisoikeuksien valvonta
Lähteenä käytetty pääosin Perus- ja ihmisoikeuksien ABC:tä (Viljanen ym. julkaisussa Kansallisen perus- ja ihmisoikeustoimintaohjelman 2012-2013 arviointiraportti, 2014). Muihin lähteisiin viitataan tekstissä ja ne löytyvät lähdeluettelossa.
Ihmisoikeudet
Ihmisoikeudet ovat yleismaailmallisia. Ne kuuluvat kaikille syntyperästä, sukupuolesta, iästä, kielestä, kulttuuritaustasta, seksuaalisesta suuntautumisesta, tai sukupuoli-identiteetistä riippumatta. Ihmisoikeuksien yleismaailmallisuuden perusta on kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa, joita valtiot omassa toiminnassaan pyrkivät toteuttamaan. Suomen kannalta tärkeitä sopimuksia ovat muun muassa YK:n ihmisoikeussopimukset ja Euroopan ihmisoikeussopimus.
Ihmisoikeudet kattavat sekä kansalais- ja poliittiset oikeudet (KP-oikeudet, myös termiä siviilioikeudet käytetään) että taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet (TSS-oikeudet), joista Euroopassa käytetään ilmaisua sosiaaliset oikeudet. (Mikkola 2017)
Perusoikeudet
Perusoikeudet tarkoittavat perustuslaissa säädettyjä yksilön oikeuksia, jolloin niillä on erityinen pysyvyys ja oikeudellinen status. Perusoikeudet ovat sisällöllisesti harmonisoitu kansainvälisten ihmisoikeuksien kanssa. Kansainvälisillä ihmisoikeuksilla pyritään turvaamaan yksilön oikeuksille tietty vähimmäistaso; kansallisilla perusoikeuksilla voidaan taata tätä paremman suojan taso. Erityisesti sosiaalisten oikeuksien kohdalla perusoikeudet tarjoavat parempaa suojaa kuin kansainväliset ihmisoikeussopimukset.
Ihmisoikeuksien tunnistaminen
Ihmisoikeuksien tunnistaminen tarkoittaa, että ollaan tietoisia ihmisoikeuksien olemassaolosta ja ymmärretään miten ne vaikuttavat jokapäiväiseen toimintaan. Ihmisoikeuksien tunnistamiseen liittyy myös käsitys oikeuksien sisällöstä sekä niiden julkiseen valtaan kohdistamista velvoitteista.
Ihmisoikeuskasvatus ja -koulutus
Ihmisoikeuskasvatus ja -koulutus viittaa kaikkeen kasvatukselliseen, koulutukselliseen, tiedolliseen, ymmärrystä ja oppimista lisäävään toimintaan, jonka tarkoituksena on edistää ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamista ja noudattamista. Ihmisoikeustietämyksen ja -ymmärryksen sekä ihmisoikeuksien tunnistamisen kehittämisellä on tärkeä merkitys ihmisoikeuksien toteuttamiselle ja ihmisoikeusloukkausten ehkäisemiselle.
Ihmisoikeusnäkökulma ja ihmisoikeuksien valtavirtaistaminen
Ihmisoikeusnäkökulma tarkoittaa sitä, että perus- ja ihmisoikeudet otetaan vakavasti huomioon kaikessa niin virkamiesten, poliitikkojen kuin yksittäisten ihmisten toiminnassa. Ihmisoikeuksien valtavirtaistamisella pyritäänkin siihen, että ihmisoikeudet huomioidaan kaikessa päätöksenteossa ja käytännössä läpäisyperiaatteen mukaisesti.
Ihmisoikeuskulttuuri
Ihmisoikeuskulttuuri viittaa ihmisten jakamiin ihmisoikeuksia koskeviin asenteisiin, tietoon, ymmärrykseen, tavoitteisiin ja käytäntöihin. Kokonaisvaltainen käsitys ihmisoikeuksista edellyttää vahvaa ihmisoikeuskulttuuria. Ihmisoikeuskulttuurin kehittyminen puolestaan edellyttää pitkäjänteistä koulutusta ja ihmisoikeuksia tukevaa lainsäädäntöä sekä hyvien käytäntöjen omaksumista.
Hyvät ihmisoikeuskäytännöt
Hyvät ihmisoikeuskäytännöt tarkoittavat sellaisia keinoja, malleja tai toimintoja, joiden avulla varmistetaan ihmisoikeuksien toteutuminen. Ne ovat vakiintuneita tapoja toimia esimerkiksi siten, että ihmisoikeudet huomioidaan käytännön päätöksenteossa. Hyvien käytäntöjen tunnistaminen on tärkeää niiden noudattamiseksi ja edistämiseksi käytännön päätöksenteossa.
Ihmisoikeuksien oikeusperustaisuus
Ihmisoikeuksien oikeusperustaisuus viittaa ihmisoikeuksien perustuvan kansallisiin perusoikeussäännöksiin, kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin sekä niitä koskevaan oikeus- ja valvontakäytäntöön.
Ihmisoikeuspolitiikka
Ihmisoikeuspolitiikan tavoitteena on ihmisoikeuksien toteuttaminen ja toteuttamisessa saavutetun tason parantaminen.
Ihmisoikeusindikaattori
Ihmisoikeusindikaattorilla tarkoitetaan yleensä numeerisessa muodossa olevaa ihmisoikeusperusteista mittaria, jonka on määrä ilmaista jotakin olennaista kuvattavasta kohteesta. Ihmisoikeusindikaattoreita käytetään ihmisoikeuspolitiikan seurantaan ja eri ihmisoikeusoikeuksien toteutumisen arviointiin. Indikaattorit jaetaan ihmisoikeusvelvoitteisiin sitoutumista kuvaaviin rakenneindikaattoreihin, ihmisoikeuspolitiikan toimeenpanoa kuvaaviin prosessi-indikaattoreihin ja ihmisoikeuksien tosiasiallista toteutumista ihmisten elämänpiirissä kuvaaviin lopputulosindikaattoreihin.
Ihmisoikeuksien valvonta
Tuomioistuimet valvovat perus- ja ihmisoikeuksia oikeuskäytännössä. Valtioneuvoston oikeuskansleri ja eduskunnan oikeusasiamies valvovat tuomioistuinten, viranomaisten sekä virkamiesten, julkisyhteisöjen työntekijöiden ja muiden julkisia tehtäviä hoitavien toiminnan lainmukaisuutta. Eritysvaltuutetut kuten tasa-arvovaltuutettu, tietosuojavaltuutettu, vähemmistövaltuutettu ja lapsiasiavaltuutettu edistävät ja kehittävät oman erityisalansa osalta keskeisten perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista. Muut laillisuusvalvojat kuin lapsiasiavaltuutettu tutkivat myös kanteluita.
Myös kansalaisjärjestöillä on tärkeä rooli ihmisoikeuksien valvonnassa. Tällaisia järjestöjä ovat muun muassa Ihmisoikeusliitto, Amnesty International sekä lukuisat erityisjärjestöt. Myös tiedotusvälineiden rooli on nykyisin ihmisoikeuksien valvonnan kannalta keskeinen.
Ihmisoikeuksien kansainvälistä valvontaa suorittavat useat kansainväliset valvontaelimet. Tärkein valvontaelin on Strasbourgissa toimiva Euroopan ihmisoikeustuomioistuin, joka valvoo Euroopan ihmisoikeussopimusta. Sen suorittama valvonta perustuu yksilö- ja valtiovalituksiin. Yhdistyneiden kansakuntien (YK) sopimuksia valvovat komiteat. Esimerkiksi kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskevaa sopimusta (KP-sopimus) valvoo Ihmisoikeuskomitea, Naisten oikeuksien sopimusta valvoo Naisten oikeuksien komitea ja (toim.huom.) Lapsen oikeuksien sopimusta valvoo Lapsen oikeuksien komitea ja vammaisten henkilöiden oikeuksien sopimusta vammaisten oikeuksien komitea. Yksilöiden tekemien valitusten lisäksi YK:n sopimusten valvonta perustuu määräaikaisraportteihin, joissa valtiot kertovat sopimusvelvoitteiden toteutumisesta.
Lähteet ja lisätietoa:
Ihmisoikeuskeskuksen ihmisoikeussanasto (linkki)
Mattila M. Euroopan sosiaaliset ihmisoikeudet ja Suomi. Julkaisussa: Nykänen E, Kalliomaa-Puha L, Mattila Y. Sosiaaliset oikeudet - näkökulmia perustaan ja toteutumiseen. THL 2017
Viljanen J, Rautiainen P, Heta Heiskanen H, Seppä T. Perus- ja ihmisoikeuksien ABC. Kansallisen perus- ja ihmisoikeustoimintaohjelman 2012-2013 arviointiraportti. Oikeusministeriön selvityksiä ja ohjeita 19/2014, ss. 11-14. (linkki)
Anna palautetta
Kerro mielipiteesi sivusta "Perustietoa ihmisoikeuksista". Onko sivulla mielestäsi korjattavaa tai puuttuuko listasta jotain tärkeää? Kiitos kommentistasi jo etukäteen! Jos haluat vastauksen, kirjoita alle sähköpostiosoitteesi.